Se lohduttaa, viihdyttää ja turruttaa tunteet. Sitä on saatava. Nyt! Ja vielä vähän lisää, sitten överit, eikä enää ikinä uudelleen. Kunnes taas seuraavan kerran. Kohtuus, onko se jotain syötävää?

Sokeri on monelle suomalaiselle naiselle arkinen huume. Tässä artikkelissa etsimme ilmiöön syitä sekä ratkaisukeinoja. Pahinkin sokerinisti voi tehdä makeiden herkkujen kanssa rauhansopimuksen – pian selviää miten.

_________________________________________

Pieni tiedustelu ystäväpiirissäni saa naiset nopeasti liikkeelle. Yksi toisensa perään kertoo hyvin avoimesti sokeririippuvuutensa synkimmistä ilmenemismuodoista.

”Hirvittävimpiä hetkiä nuoruudesta ja makeaorjuudesta oli se, kun istun jääkaapin oven välissä ja lapan suuhuni torttuhilloa (sitä ällömakeaa) suolakurkulla. Suolakurkku oli sitä varten että se vähän poisti sitä hillon pahinta makeuden terää ja valmisti makunystyrät ottamaan vastaan lisää makeaa seuraavalla suupalalla…”

”Onhan noita ollut… syön jos olen surullinen ja aikoinaan oli niin surullinen että lihoin 108-kiloiseksi. Ostin kaupasta mässyä, sipsiä, karkkia, jätskiä leivonnaisia, keräsin ne ympärilleni ja söin ja söin kunnes olin niin täynnä, että oksensin. Sitten jatkoin uudestaan. Juuri nautittu herkku ei nimittäin maistu pahalle tullessaan ulos…”

Keskusteluun osallistuu myös yksi mies:

”Joo myönnän tämän keskustelun luettuani. Naisten elämä on miesten elämää vaikeempaa.”

Syö, juo ja lisäänny

Mielihyväjärjestelmämme on kehittynyt varmistamaan, että selviydymme hengissä ja jatkamme sukua. Siksi toimintaamme ohjaavat pitkälti halu saada ruokaa, juomaa, seksiä ja sosiaalisia kontakteja. Koska mielihyväjärjestelmämme toiminta mukautuu ympäristön ja oppimisen seurauksena, myös kulttuurisidonnaiset nautinnot, kuten musiikki tai elokuvat voivat aiheuttaa voimakkaita mielihyvän kokemuksia. Näin meillä on käytössämme monipuolinen arsenaali keinoja, joilla saada hetkeksi viihdykettä. Terveyden kannalta on ratkaisevaa mitkä näistä keinoista ovat jatkuvassa käytössä.

Sokeri korvaa ystävää

Usein silloin, kun jollakin mielihyvää tuottavalla osa-alueella on vajetta, saattaa ihminen kompensoida puutetta haitallisilla korvikkeilla. Yksinäisyyteen ja esimerkiksi erotuskaan syödään paljon suklaata. Toisaalta riippuvuus tiettyyn nautinnon lähteeseen voi saada ihmisen myös laiminlyömään muita elämänsä tärkeitä osa-alueita.

”Mulla oli nuoruudessa usein tapana jäädä pois viikonlopun riennoista. Bileitä ja miehiä parempi ”nautinto” tuli siitä, kun istuin raskaan työviikon jälkeen keittiön pöydän ääreen ja aloin syödä vuorotellen makeaa ja suolaista, koska jos näiden välillä vaihtelee, voi syödä itsensä siihen pisteeseen että hengittäminenkin on ähkyn takia vaikeaa. Sitten hetki lepoa ja sama uusiksi. Ja seuraavana päivänä uusi päivä ja kierre on valmis. Turvotuksen takia ei enää olisi huvittanutkaan lähteä tutustumaan muihin ihmisiin.”

Sokeri ei ole huumausaine

Seksillä, sokerilla tai vaikkapa musiikilla ei ole sentään yhtä voimakasta vaikutusta keskushermoston mielihyväjärjestelmään kuin huumausaineilla. Riippuvuuden mekanismit ovat siis erilaiset, mistä johtuen osa ravitsemuksen asiantuntijoista ei halua käyttää termiä sokeririippuvuus.

Psykologian näkökulmasta toiminnalliseksi riippuvuudeksi luokiteltava sokeririippuvuus on kuitenkin täysin verrannollinen esimerkiksi seksiriippuvuuteen. Tällöin sokeriaddiktio-termillä voidaan havainnollistaa ilmiötä kansankielisesti, mutta holtiton sokerin käyttö ei ole virallinen riippuvuus.

Lisäksi on tärkeää tiedostaa, että pienet määrät sokeria eivät aiheuta riippuvuutta toisin, kuin pienet määrät heroiinia. Näihin kohdistuvien riippuvuuksien hoitaminen rakentuu siksi täysin erilaisten keinojen ympärille. Sokeririippuvainen voi syödä koko loppuelämänsä ajan sokeripitoisia herkkuja muuan ruoan ohella, kunhan ruokavalion kokonaisuus ja elämänhallinta saadaan kuntoon. Sen sijaan heroinisti käy läpi huumevieroituksen eikä opettele herskan kohtuukäyttöä.

Mieltymys makeaan ja aivojen toiminta

Magneettikuvausten avulla on tutkittu erilaisten ruokien näkemisen vaikutuksia aivojen mielihyväkeskukseen näyttämällä koehenkilöille herkullisia kaloripitoisia ruokia, kuten suklaakakkua ja jäätelöä. Nämä ovat aktivoineet aivojen mielihyväjärjestelmää enemmän, kuin matalakalorisemmat ruoat, kuten pavut tai näkkileipä. Ero on vielä suurempi ylipainoisten ja hoikkien välillä – lihavan mielihyväjärjestelmä reagoi voimakkaammin siis jo pelkkiin herkkuruokien kuviin.

Mielihyväjärjestelmän tärkeimpiä välittäjäaineita on dopamiini, joka vastaa kemiallisesta tiedonsiirrosta hermosolujen välillä. On havaittu, että huumeaddikteilla on mielihyväjärjestelmän keskeisessä osassa eli tyvitumakkeissa vähemmän tämän välittäjäaineen reseptoreita. Huumeaddiktien tyvitumakkeet eivät myöskään enää eritä suurella teholla dopamiinia heidän saadesssaan vain pienen huumausaineannoksen, tarvitaan enemmän vaikuttavaa ainetta. Niillä, jotka eivät käytä huumetta pienenkin määrän vaikutus on sen sijaan voimakas.

Vastaavia muutoksia aivojen dopamiinin tuotannossa ja dopamiinireseptoreissa on havaittu myös liikalihavilla, joilla on ns. luonnollisia addiktioita, kuten sokeririippuvuus. On epäselvää ovatko nämä erot aivotoiminnassa lihavuuden syy, seuraus vai kenties kumpaakin. Aivomme ovat muovautuvaiset, joten lihavuus saattaa muokata mielihyväjärjestelmän toimintaa ja reagointia energiapitoisiin ruokiin. Tai sitten osalla meistä on synnynnäisesti tietyllä tavalla virittynyt mielihyväjärjestelmä, mikä altistaa lihomiselle ja sokeririippuvuudelle.

Miksi naiset ovat enemmän makean perään?

Miehet kestävät yleensä naisia jonkin verran paremmin epäsäännöllistä ruokarytmiä. Naisilla verensokeri saattaa sen sijaan laskea nopeammin pitkiksi venähtäneiden ateriavälien takia ja keho reagoida muutokseen herkästi. Tästä johtuen epäsäännöllinen syöminen tekee osalle naisista huonon olon niin kehon kuin mielen osalta ja voi johtaa makeanhimoon. Jopa ahmimiskohtauksiin. Erityisesti kuukautisia edeltävänä aikana nainen saattaa olla vielä tavallista alttiimpi sokerin liikakäytölle.

Nykyisin naiset sotkevat valitettavasti helpommin ateriarytminsä sekä kehonsa erilaisilla ruokavaliokokeiluilla ja yrityksillä laihduttaa liian nopeasti. Tämä voi pahentaa ongelmia sokeripitoisten ruokien kohtuukäytön kanssa entisestään.

”Eräänä buliman ehdoilla vietettynä yönä olen istunut keittiön lattialla syömässä ihan mitä vaan, mitä talosta löytyy. Siispä kaiken muun loputtua taisi kurkustani alas löytää mm. tummaa siirappia, sokeripussista puolet, pakastevihanneksia kera suklaakastikkeen ja pelkkää steviaa. Joo-o. Tarinan opetus: älä ole useampaa päivää syömättä, etenkään jos sitä ennen olet elänyt kuukauden ”keitolla” johon sisältyy kasvisliemikuutio, vettä ja kaalia. En ole muuten kaaliakaan syönyt useampaan vuoteen.”

On myös kulttuurisia eroja siinä, kuinka miehet ja naiset käyttävät ruokaa ja nautintoineita esimerkiksi lohduttautumiseen tai rentoutumiseen. Naisille makean ahmiminen on sovinnaisempaa, kun taas mies lähtee stereotypian mukaan juomaan viinaa vitutukseensa ja vetää aamuyöstä pitsaa ja grillimättöä.

Mitä on tehtävissä?

Moni meistä voi siirtyä sokerin kohtuukäyttöön hyvinkin yksinkertaisilla keinoilla. Seuraavassa osassa käsittelen näitä ravintovalmennuksen ja psykologian näkökulmasta hieman seikkaperäisimmin. Sitä odotellessanne voitte kuitenkin pohtia omia hyviksi havaittuja keinojanne sokeriholismin hallintaan.

Lisäksi esitän pienen kysymyksen. Mikä ero seuraavien naisten välillä vallitsee siinä vaiheessa, kun he saapuvat kotiin raskaan työpäivän jälkeen ja asettautuvat keittiön pöydän ääreen?

Minna syö aamupalaksi reippaasti jogurttia marjoilla sekä ruisleipäsiivut, joiden päällä on pari kananmunaa ja leikkelettä. Lounaaksi menee työpaikkaruokalan lohta riisillä, täysjyväleipää ja salaattipöydän antimia. Välipalaksi ennen töistä lähtöä Minna tempaisee rahkaa ja hedelmiä.

Jenna syö aamupalaksi kahvin makeutusaineella. Lounas hoituu työpaikan taukotilassa salaatin ja keiton voimalla. Välipalaksi Jenna hakee läheisestä trendikahviosta latten.

Jatkuu seuraavassa numerossa…