Pari viikkoa sitten saavuin pienestä metsiköstä mahtava ahomansikkasaalis mukanani. Tunsin mansikoista samanlaista innostusta, kuin lähes kolmekymmentä vuotta sitten, mutta se ei saanut unohtamaan punkkitarkastusta. Hetken aikaa jopa mietin kehtaisinko pyytää isääni ottamaan jalkani vielä tarkempaankin syyniin. Olisi ehkä pitänyt.

Punkki saattaa olla läpimitaltaan vain 0,5 mm

2bMuutamien päivien kuluttua mansikkaretkestä sääreeni ilmestyi mystinen muodostelma. Sen keskeltä erottui pistosmainen kohta ja ympärillä näkyi epämääräinen renkula. Tulkitsin jäljen ensin tavallista ärtyneemmäksi paarmanpuremaksi, kunnes aloin huolestua alati laajenevasta möhkäleestä.

 

Moni totesi jäljen nähtyään, ettei se muistuttanut punkin puremaa. Onneksi lääkäriystäväni olivat eri mieltä ja reagoivat huoleeni kehottamalla hakeutumaan terveyskeskukseen. Muuten en olisi ehkä ajoissa toiminut.

Joka vuosi vähintään 4 000 suomalaista saa borrelia-tartunnan. Heistä 50–80 prosentille kehittyy oireita. Yleensä borrelia-bakteeria levittävät punkit, mutta joissain tapauksissa se voi tarttua myös paarmojen tai muiden pistävien hyönteisten kautta. Niinpä ihomuutosten tarkkailu on tärkeintä. On tapauksia, joissa punkkia on luultu alkavaksi luomeksi tai punkki on sijainnut niin hankalassa kohdassa, että sitä on ollut vaikea huomata itse.

Suurimmassa osassa borrelia-tapauksia aiheuttajana on nuoruusvaihettaan elävä punkki eli nymfi, joka saattaa olla läpimitaltaan todella pieni, vain 0,5-1 millin mittainen. Lisäksi tämä punkki pysyy iholla vähemmän aikaa, jolloin sitä saattaa olla hankala huomata.

Koska bakteeri siirtyy ihmiseen yleensä vain mikäli punkki pysyy ihoon pureutuneena yli vuorokauden, ei syytä punkkihysteriaan ole. Jos liikkuu paljon ulkona erilaisissa olosuhteissa, kannattaa pitää punkkipihdit hollilla ja suojata jalat riittävällä vaatetuksella.

Hoitoa vaativan pureman tunnistaminen

3bPuremakohtaan ilmaantuu yleensä läpimitaltaan noin parin sentin mittainen punoitus. Tämä ei vielä merkitse infektiota, jos punkki on saatu vuorokauden sisällä pois. Sen sijaan yli viiden sentin läpimittainen laajeneva jälki on selkeä merkki varhaisvaiheen borrelia-infektiosta ja vaatii hoitoa.

Yleisen käsityksen mukaan hoitoa vaativa punkinpurema aiheuttaa tarkkarajaisen pyöreän rinkulan, mutta näin ei todellakaan ole kaikissa tapauksissa.

Minun jälkeni käyttäytyi juuri yllä kuvatulla tavalla. Pienestä rinkulasta kasvoi muutaman päivän kuluessa huolestuttava zombie-ruttoa muistuttava turvonnut läntti. En ollut nähnyt mikä tai kuka oli asialla eikä jälki aiheuttanut kipua, ainoastaan lievää kutinaa. Niinpä aluksi en havainnut jälkeä lainkaan ja seuraavaksi lykkäsin hoitoon hakeutumista muutamalla päivällä nähdäkseni voisinko välttää antibioottikuurin.

Lopulta erythema migransia eli vaeltavaa punoitusta muistuttava ihomuutokseni (jonka syystä ja laadusta en saanut koskaan selkeää diagnoosia) oli kuitenkin niin hirvittävän näköinen, että hakeuduin terveyskeskukseen ja sain parin viikon mittaisen antibioottikuurin. Otin kuurin kylkeen parhaat mahdolliset maitohappobakteerivalmisteet enkä ole niiden ansiosta kärsinyt juurikaan bakteerikantani tuhoutumisesta, vaikka olen hyvin herkkä antibioottien haittavaikutuksille.

Hoitamattomassa borrelioosissa osalle tartunnan saaneista tulee muutaman kuukauden tai vasta yli vuoden kuluttua iho-, nivel-, hermo-, sydän-, lihas- tai silmäoireita. Yksi tavallisimmista on kasvohermohalvaus lapsilla ja nuorilla. Koska oireet voivat jatkua vuosia, on tärkeää ottaa antibioottikuuri ajoissa näiden ehkäisemiseksi.

4bBorreliarokotetta on yritetty kehittää, mutta toimivaa ei ole vielä markkinoilla. Puutiaisaivokuumerokotekaan ei suojaa borrelia-tartunnalta, joten edelleen tärkeintä ennaltaehkäisyä on ihon ja päänahan tarkistaminen illalla.

Eli pitäkäähän itsestänne ja lapsistanne huoli, mutta ilman turhaa stressiä. Ja vaikka Punkki on Suomen vaarallisin eläin, liikkuu luonnossamme kesäaikaan muitakin haitallisia otuksia.

Näistä yksi ansaitsee loppukevennykseksi lajiesittelyn, nyt kun tälle varoituslinjalle lähdettiin.

 

Perskärpänen

Perskärpänen liikkuu yleensä kesäfestivaalien tuntumassa. Sitä peittää jokin jäätävä asuste ja se on imenyt itsensä täyteen mallastuotteita. Sillä on huono näkö ja kuulo, koska lukuisista kehotuksista huolimatta sitä ei saa poistumaan pyytämällä kauniisti tai edes vähän kovaäänisemmin.

Perskärpäsen tyypillinen kiinnittymiskohta on naisen takamus, johon se tarrautuu sitkeämmin kuin punkki. Irrottaminen pihdeillä on haasteellista. Naaraspuolinen perskärpänen sen sijaan takertuu miehen haaroväliin.

On hyvä huomioida, että perskärpänen on laumaeläin. Sitä ympäröi porukka, jonka ääntely on yleensä jotain tämäntyylistä: ”Älä ny oo tollanen tiukkapipo, masa ny vaan on semmonen.”

Perskärpäsen aiheuttamien vaurioiden paikallishoidoksi suositellaan viehättävää nais- tai miespuolista seuralaista, joka irrottaa perskärpäsen taidokkaalla liikkeellä. Tämä on kuitenkin yleensä jo hieman myöhäinen toimenpide, joten on kaikkein viisainta välttää liikkumista vaaravyöhykkeillä eli perskärpästen kansoittamilla alueilla ja pyrkiä minimoimaan kontakti.