Puhumme suorastaan inhorealistisella otteella naisten ja miesten seksuaalisen kanssakäymisen logiikasta. Sarjan ensimmäinen jakso eli Henryn esittely löytyy täältä.

Kannattaa huomioida, ettei tämä ole tieteellinen raportti, vaan Henryn näkemyksiin mahdollisimman autenttisesti painottuva haastattelu. Lisäksi kannustan lukemaan kaiken mitä seuraavaksi näet omalla vastuullasi. Tästä jutusta voi nimittäin a) tulla paha mieli b) aiheutua naurukohtaus c) kehittyä uusia tärkeitä oivalluksia.

______________________________________________

Tapaamisemme alussa Henry toteaa toimittajatyyppisen uteliaan naisen, eli minun, edustavan feelgood-meininkiä. Tällainen meininki on kuulema yleistä naistenlehdille, joihin Henryä ei ole huolittu kertomaan ajatuksistaan. Lähinnä koska jutuista pitää jäädä hyvä mieli, naisille. Henryllä tosin on kaksi kissaa, joita hän voisi silittää kuvissa loivennukseksi. Lisäksi Henry kirjoittaa aivan samoista aiheista kuin naistenlehdetkin: parinvalinnasta, kauneudesta ja markkina-arvon nostamisesta kuntoilemalla sekä koristautumalla. Ehkä Iltalehden blogi ja hyväntuulinen feelgood-haastattelija ovat kuitenkin hyvä alku matkalla Me Naisten kansikuvapojaksi. Tästä se lähtee.

Mikä ihmeen markkina-arvo?

Markkina-arvo on Henryn kirjoituksissa usein esiintyvä termi. Sen avulla pyritään selittämään mm. seuraavien teesien kautta miksi ihmisten vetovoimassa on niin suuria yksilöllisiä eroja.

  • Markkina-arvo kuvaa miehen tai naisen potentiaalista kysyntää pariutumismarkkinoilla. Mitä enemmän kysyntää henkilöön kohdistuu sitä korkeammaksi hänen markkina-arvonsa määrittyy. Esimerkiksi kuuluisa muusikko saa hätistellä baarissa naisia ympäriltään siinä missä tavalliset jampat joutuvat tekemään moninkertaisen työmäärän saadakseen mukaansa edes yhden mimmin. Muusikon markkina-arvo on siksi korkea.
  • Kuuluisaa muusikkoa tavoittelevan neitokaisen täytyy olla hyvin vetovoimainen, jotta hän valikoituu useiden kilpailijattariensa joukosta tyttöystävämateriaaliksi asti. Hänen markkina-arvonsa on siis oltava korkea.
  • Markkina-arvo pyrkii ennustamaan, kuinka tasokkaan partnerin henkilö kykenee teoriassa hankkimaan ja pitämään.
  • Naisen seksuaalinen markkina-arvo on selvästi hänen parisuhdemarkkina-arvoaan korkeampi, koska seksiä halutessaan ja varsinkin tarjonnan ollessa niukkaa mies valikoi usein myös alhaisemman markkina-arvon omaavia naisia.

 

Tieteestä löytyy tukea murto-osalle teorian ideoista. Osaa taas ei pystytä koskaan varmentamaan. Lähinnä siksi, että ihmisen parinvalintaan vaikuttaa joka hetki lukemattoman suuri määrä muuttujia. Jokainen näistä muuttujista on vaikea saada kiinni yhtä aikaa ja survoa kankeaan selitysmalliin. Tästä johtuen markkina-arvoteoria ei ole saavuttanut vakaata jalansijaa tieteen puolella.

Markkina-arvo ei myöskään ole stabiili ominaisuus, vaan siihen voi vaikuttaa jossakin määrin itse muokkaamalla ulkonäköään, hoitamalla henkistä ja fyysistä terveyttään, etenemällä urallaan sekä kehittämällä sosiaalisia taitojaan.

Esimerkiksi nuorena kenet tahansa baarista pokanneen rokkikukon markkina-arvo voi romahtaa hänen uransa lähtiessä laskusuhdanteeseen ja alkoholin, epäterveellisen ruokavalion ja ajan hampaan runnellessa hänen ulkonäkönsä. Sen sijaan lukiotyttönä aknesta ja syömishäiriöstä kärsinyt ”ruma ankanpoikanen” saattaa lähteä pariutumismarkkinoilla nousukiitoon nelikymppisenä puumana selätettyään psyykkiset ja fyysiset ongelmansa.

Täytyy myös muistaa, että yksilön markkina-arvo on erilainen eri maissa ja yhteisöissä. Afrikkalaisen kylän suoravartaloinen prinsessa ei välttämättä vedä ulkonäöllä puoleensa etelä-amerikkalaista machoa, jonka kulttuurissa ihaillaan aivan toisentyyppistä kauneutta.

Markkina-arvo on terminä tabu

Henry löysi markkina-arvon käsitteen alunperin nyysseistä (news groups) eli uutisryhmästä, jossa käytiin keskusteluja ennen internetin yleistymistä.

Henry: Sinne mää sitte törmäsin ja se niinku kolahti tää markkina-arvo -ajattelu heti. Että näinhän se homma menee.

Henry kuvailee peilanneensa markkina-arvoteoriaa vasten kaikkea mitä on baareissa liikkuessaan havainnut. Erityisesti pohtiessaan miksi naiset saattavat olla pitämässä kavereidensa kanssa hauskaa ja torjua miesten iskuyritykset järjestään.

Henry: …nainen pystyy vaan hylkäämään kymmenittäin miehiä oli ne hyvännäköisiä tai huonon näköisiä (…) kun taas miehenä tuntuu, että jos löytäs yhdenkin kiinnostuneen naisen, niin siitä ois pakko pitää kiinni kynsin ja hampain.”

Löydettyään markkina-arvon käsitteen Henry huomasi, ettei mediassa käsitelty kyseistä ilmiötä millään tapaa. Kyseessä tuntui olevan eräänlainen tabu. Pyydän Henryä pohtimaan miksi aihe on nykyäänkin niin tulenarka, että siitä kirjoittaminen herättää voimakkaita tunnereaktioita.

Henry: Ihmisillä on erilaisia hierarkioita joihin he laittavat toisensa. Toiset hierarkiat ovat tärkeempiä ja toiset vähemmän tärkeitä. Vähemmän tärkee hierarkia vois olla vaikka golf-hierarkia, että kuka on hyvä golf-pelaaja, ja kuka huono. Jos mä sanon sulle, että mä oon parempi golfin pelaaja kuin sä, nii ei se sua hetkauta. Että “niin sä varmaan oletkin, hohhoijaa.”

Mut sitten on tärkeempiä hierarkioita, esim. älykkyys. Jos ihmiselle sanoo että “mä oon älykkäämpi kuin sää, sää kuulut tänne tyhmään puoliskoon ja tääl on älykkäät”, niin tullaan heti tämmöselle tabulle, että tätä ei saa sanoa ääneen.

Kaikista tärkein hierarkia on tää seksuaalisen markkina-arvon hierarkia. Niin kauan, kun puhutaan niistä seksikkäimmistä, Tauno Palo, Ansa Ikonen ja näin…Niin kauan se on ihan positiivista, mutta sitten kun aletaankin menee sinne toiseen puoliskoon…

Hanna: Että se alkaa koskettaa ehkä itseä?

Henry: Itseä alkaa koskettaa ja se niinkun kolahtaa tää alempitasoisista miehistä, jotka on siellä hierarkiassa. Se saa pois tolalta. Tai “mitä sä nyt valitat että olokaa hiljaa älkää ruikuttako” tai jotain tämmöstä “tehkää jotain”.

Sen ohella, että markkina-arvoteoria herättää ärtymystä, on Henryä syytetty kirjoittelunsa perusteella naisvihaajaksi.

Henry: …että mä oisin jotenkin vihainen naisille tai jotain… päinvastoin, kaikki tuntuu olevan vihaisia minulle. Sen vihan aiheuttaa nimenomaan tämmönen tunteellisten asioiden ylirationaalinen ja tunteeton käsittely. Siinä on tavallaan siitä markkinateoriasta karsittu kaikki semmoset ”miten asiat pitäs olla”, et se on vähä semmonen inhorealismi.

Hanna: Mä oon totakin kuullut, et monet sit ihmettelee kun he tapaa sinut, ettei täs nyt ollutkaan kauheen misogyyninen, tympeä, naisia vihaava mies vastassa. Jotenkin mua mietityttää, että eiks ihmiset sitten kestä sitä, että joku esittää jäsennellysti erilaista ajattelua?

Henry: Ei ne tavallaan kestä sitä ja sit se esittäjä pitää jotenkin demonisoida.

Markkina-arvoteoria ja haasteellinen terminologia

Seuraavaksi pohdimme, kuinka haasteellista Henryn lanseeraamien käsitteiden tieteellinen tutkiminen aidossa ympäristössä onkaan. Monet markkina-arvokeskustelut kun pysyvät ennemmin erilaisten ajatusten vaihtamisena.

Henry: Niin, no tääkin jää sitte elämään tässä blogimaailmassa ja sit ehkä väitellään, et onko sitä tai ei ole. Se on totta, että hankala sitä on kvantifioida.

Hanna: Onks tää markkina-arvoteoria nyt siis rajattu lähinnä deittailukulttuuriin ja pariutumisen markkinoihin vai liittyyks tää myös rakkauteen? Miten tää on rajattu tää käsite?

Henry: Noh, kyllähän markkina-arvoteoria liittyy, tai mä oon kirjoittanut siitä, et se liittyy vapaisiin pariutumismarkkinoihin. Länsimaisiin pariutumismarkkinoihin. Ja tässä tietysti tullaan siihen, että mikä on vapaa pariutumismarkkina?

Lähinnä sillä tarkoitetaan sellasta markkinaa, jossa ihmiset ovat suhteellisen kykeneviä tekemään itsenäisiä päätöksiä. Mutta kun tätä vertaa joihinkin muihin markkinoihin, niin tää on silti hyvin huonosti toimiva ja epävapaa, koska on kaikenlaisia normeja ja periaatteessa ihminen, sinäkin, voit valita kenet tahansa tai ainakin yrittää valita, mutta onhan siinä kaikenlaisia moraalisia normeja. Ei voi tuolla tehdä aloitetta, kaikennäköistä estettä. Joissain kulttuureissa vanhemmat tekee sen valinnan…

Lopulta Henry toteaa, että hänen kirjoituksistaan asia löytyisi varmasti jäsennellymmin. Esimerkiksi blogauksessa Mahtuuko rakkaus markkina-arvoteoriaan Henry on todennut:

Ihmisten rakastumiset toisiinsa eivät ole sattumanvaraisia, vaan ne tapahtuvat markkina-arvoteorian viitoittamia polkuja pitkin.

Mutta annetaan miehen jatkaa vielä suullisestikin.

Henry:…eli siis, siis tavallaan ihmisillä on kaks tapaa tehdä parinvalintapäätös. Toinen on semmonen tietoinen rationaalisuus, esim. sä teet jonkun listan mitä ominaisuuksia miehessä on ja sitten pohdit, että jos haluat perhettä perustaa, et onko siitä isäksi. Et tuo on renttu, et onhan se seksikäs, mutta ei siitä oo.

Siihen ei välttämättä liity mitään rakkautta, vaan se on ihan järkipäätös. ja sitten taas on tää rakkaus.

Sä tapaat tumman, komean miehen ja aivan ihana, että sä et oikeastaan miettinyt sitä, vaikka siinä voi olla vaikka mitä huonoja ominaisuuksia. Niin se tulee vaan sen tunteen kautta, et se vaan on niin ihana mies, se on niin ihana, “jee se on ihana mies!”, et siitä puuttuu se järki kokonaan.

Nää on niinku ne kaksi ääripäätä, toisessa ei oo tunnetta ollenkaan ja toisessa ei oo järkee ollenkaan.

Ja useinhan ihmiset kun ne tekee parinvalintapäätöksiä, ne kombinoi tätä. Esimerkiksi ensiksi ihastutaan siihen tummaan komeaan mieheen, mutta jossain vaiheessa, kun pitää syventää suhdetta, nii sitten ruvetaan vähän miettimään järjelläkin, että “tuleeko tästä mitään. Sehän asuu Englannissa ja mähän asun täällä ja sehän tykkää jalkapallosta ja mä taas inhoon jalkapalloo” ja tällasta näin…

Tavallaan tän markkina-arvoteorian näkökulmasta nää kumpikin edustaa niinkuin laskelmointia. Ihmiset pyrkii maksimoimaan hyötyjä ja välttämään kustannuksia, subjektiivisia hyötyjä, subjektiivisia kustannuksia, eli nää on kaks tapaa maksimoida ne hyödyt.

Kaikista tärkeimpiin asioihin ihmisillä on kehittynyt tällainen alitajuntainen laskentamekanismi, jonka tulos ilmenee erilaisina tunteina. Tää varmaan psykologina kuulostaa sulle ihan kiinnostavalta ajatukselta…mutta siis kaikista tärkeimmät asiat pitää tapahtua alitajuisesti. Esim nälkä, sit kun tulee hirvee nälkä, niin se ihminen menee alitajuisesti ruoan perään, et se sen on syötävä. Eli silloin sen ihmisen aivoissa alitajuntainen laskenta on suorittanut sen mikä on ihmiselle hyödyllistä ja haitallista.

Syömisessä menee nälkänä se tunne, se laskenta suorittaa sen, sulle nousee päähän se tunne, et “mullon hirvee nälkä, pitää mennä syömään”. Tää rakkaus-analyysi taas, se laskee kokoajan ku ihmisiä tulee tuolta, miehiä, ni se raksuttaa päässä ja se kokoajan arvioi niitä ja laittaa niitä järjestyksiin. Jossain vaiheessa kun se katsoo sopivaks, niin se suuntaa sen ihastuksen johonkin henkilöön.

Markkina-arvoteorian näkökulmasta se rakastuminen on ihan samanlaisen hyöty-kustannus-laskelman lopputulos, joka perustuu henkilön aikaisempiin kokemuksiin, esimerkiks siihen mihin se asettaa sen riman. Esim. jos sanotaan et joku maalaiskylän tyttö, jos se elää vaan siellä kylässään, niin se saattaa rakastua siihen naapurin poikaan, koska se on ainut vaihtoehto. Hänen odotustasonsa on määrittynyt sen kokemusten mukaan mitä hän vois saavuttaa.

Mut jos hän muuttaakin kaupunkiin ja lähtee vähän yökerhoon bailaamaan, niin siellä pyörii niitä tummia komeita pelimiehiä ympärillä. Se alkaakin nousta sen naisen odotustaso, jolloin se alitajuntainen laskenta alkaa nostaa sitä. Sitten kun lähtee takaisin kylään käymään, niin ei se oman kylän poika tunnukaan oikein miltään, et ei se kelpaa hänelle. Eli tavallaan se laskenta raksuttaa siellä ja se rakkauden tunne on sen alitajuisen laskennan lopputulos.

Hanna: Onks tässä siis niinkun se, että sen markkina-arvon määrittää nyt pelkästään se, et kuinka moni ihminen ois valmis ottamaan tän naisen tai miehen? Vai onks siinä jotain parametrejä, että kuinka älykäs ja kaunis sä oot keskimääräisesti mitattuna vai?

Henry: No tää on itseasiassa hyvä kysymys, jota ei oo kauheasti kysytty. Et mikä tai mitä se markkina-arvo varsinaisesti on? Tavallaan markkina-arvo tarkoittaa henkilöön pariutumismarkkinoilla kohdistuvaa kysyntää, mut siitäki voi tietysti kysyä, että tarkoittaaks se sitä kiinnostuneiden määrää vai heidän kiinnostuksensa voimakkuutta? Eli tavallaan sitä ei oo tarkemmin määritelty. Tavallaan se on jonkinlainen kombinaatio siitä määrästä ja voimakkuudesta ja sitten niiden muiden, joilta se kysyntä tulee, niiden omasta markkina-arvosta.

Et tavallaan mitä tasokkaampia ihmisiä ja mitä voimakkaammin kiinnostuneita ja mitä enemmän niitä on …nii tavallaan se on joku kombinaatio näistä kolmesta ulottuvuudesta, mut sitä ei oo itseasiassa tarkemmin käsitelty et mikä se on.

Hanna: Musta tuntuu että monella karahtaakin tähän koko homma, kiinnostuneisuus markkina-arvoteoriaa kohtaan. Et siinä on kuitenkin joitakin käsitteitä, jotka on niin vaihtelevasti määritelty. Ja sitten just jos ajatellaan, et se on joku sun ihmisarvo se markkina-arvo, niin musta tuntuu, et siinä vaihees ne tunteet nousee niin pintaan, ettei haluta sitten tällä tavalla jäsennellä sitä.

Henry: Joo, tähän liittyy sellaisia ulottuvuuksia et toisaalta tää on ehkä maailman yksinkertaisin teoria, jos ajatellaan, että toiset on suositumpia kuin toiset.

Mut näissä käsitteissä mitä oon näissä kirjoituksissa yrittänyt hieman määritellä…ni ne on hyvin vaikeita.

Sitäkin pitäis usein markkinakohtaisesti käsitellä. Tietysti sitä voi ajatella koko yhteiskunnan tasollakin, mut tavallaan monesti ei oo silloin käyttökelposta, jos kysyy vaikka, et mikä on kakskymppisen naisen markkina-arvo jossain viiskymppisten moottorimiesten joukossa tai jotenkin silleen ihan eriparisten porukassa.

Hanna: Niin, kun se voi eri hetkenäkin olla erilainen. Et eihän se kiinnostus pysy kokoajan saman ihmisen pään sisälläkään samanlaisena…